Lasten neuropsykiatrisia (nepsy) on viime vuosina alettu tutkimaan enemmän kuin ennen. Suomessa tässä ollaan vielä melko lailla lapsen kengissä, etenkin kun lukee ulkomaalaisia tutkimuksia, joista saa laajemmin tietoa.  Yleisesti koulupsykologi tekee tutkimukset ja koululääkärit diagnosoivat;  yleisin diagnoosi on varmasti ADHD. Koululääkärit ovat pääsääntöisesti nuoria yleislääkäreitä eikä heillä ole tarvittavaa kokemusta nepsyasioista tai muista mahdollisista kirjon diagnooseista, sillä nepsykirjo on todella laaja.

 Lastenneurologit ovat tämän alan ammattilaisia, mutta yleensä toimivat ainoastaan konsultoivina lääkäreinä tarvittaessa, eivätkä edes tapaa koskaan lasta tai perhettä.  Diagnoosi voi olla väärä tai siihen ei suositella oikeita tukimuotoja –  kukaan ei siis osaa kertoa perheille mistä apua ja tukea arkeen saisi,  vaan kaikki pitäisi selvittää itse.

Nepsylapset ovat aikalailla väliinputoajia tukimuotojen ja oikeanlaisen avun saamisen suhteen. Liedossa hoitava taho ei tunnu tietävän kuuluvatko nepsyhaasteet perheneuvolaan, vammaispalveluhihin vai mihin taholle ja usein perheitä pyöritetään useassa tahossa, mutta mistään ei kuitenkaan välttämättä saa sitä ihan oikeanlaista apua ja tietoa.  

Nepsylasten arkeen tarvittaisiin ensisijaisesti kotiinvietäviä palveluita ja toimintaterapian, tai LAKU-kuntoutuksen kautta arjen haasteisiin keinoja perheille. Monilla nepsyperheillä on haasteena aamut, kun lapsen pitäisi toimia yksin, syödä, pukea, ottaa tarvittaessa lääke ja vielä lähteä oikeaan aikaan kouluun.  

Myös päiväkodeissa ja kouluissa tarvittaisiin osaamista ja koulutusta nepsylasten kanssa. Aina ei voi olla ratkaisuna se, että vanhemmille soitetaan töihin, että lapsi pitää hakea kotiin haastavan käytöksen vuoksi, tai että lapsi on karannut kesken koulupäivän. Resurssit tulee järjestää niin, että aikusilla on osaaminen saada lapset rauhoittumaan päiväkoti- tai koulupäivän aikana.

Neuroepätyypilliset kuormittuvat arjessa eri tavalla, kuin neurotyypilliset henkilöt ja se pitäisi ottaa huomioon heidän arjessaan. Mahdollisesti lyhyempi kouluviikko, lyhyemmät päivät tai esimerkiksi pienryhmäopetus saattaisi olla ratkaisu arjessa jaksamiseen. Yleensä haasteet heijastuvat koko perheeseen ja vanhemmat ovat myös kuormittuneita arjessa yrittäessään auttaa lastaan jaksamaan. Nepsyperheille pitäisi olla oma hoitopolku missä tarjottaisiin kaikki palvelut yhdestä ja samasta paikasta, tämä tulisi ehdottomasti liittää kouluterveydenhuoltoon.