Hoitajapula koko Suomessa on valtava ja hoitajista revitään kaikki irti, hälytysrahoilla kunnat ja yksityiset kilpailevat työvoimasta. Hoitajamitoitusta nostetaan pikkuhiljaa onneksi ja lain vaatima hoitajamäärä on oltava joka paikassa. Hoitolaitoksia on jouduttu sulkemaan sen vuoksi, ettei työvoimaa ole saatu.

Mikä ratkaisuksi? Turun kaupunki suunnittelee ”hankkivansa” työvoimaa Filippiineiltä. Tätä keinoa käyttää myös osa yksityisistä firmoista. Filippiineillä värvätään hoitoalan ihmisiä noin puolen vuoden mittaisille kielikursseille ja heidät lennätetään Suomeen siihen kaupunkiin, jossa työpaikka sijaitsee.  Työt alkavat lähes välittömästi työntekijöiden saavuttua Suomeen. Filippiiniläiset eivät osaa juurikaan Suomea puhua aloittaessaan työt. Joillakin on Ruotsin kielen kielikurssi käytynä ja alkuperäinen suunnitelma on ollut mennä Ruotsiin, mutta ovat jostain syystä  päätyneet  Suomeen ruotsinkielisille alueille töihin, eli eivät puhu Suomea lainkaan. Vanhukset pelkäävät ja arastelevat Filippiiniläisiä hoitajia, koska eivät ymmärrä tai saa selvää puheesta. Kaikille vanhuksille tulisi taata arvokas ja turvallinen hoito hoivakodeissa, mutta onko se sitä turvallista hoitoa ettei hoitajalla ja hoidettavalla ole samaa kieltä eivätkä ymmärrä toisiaan?

Filippiineiltä tulevilla työntekijöillä ei ole edes omaa perhettä mukana, vaan heillä voi olla todella pienet lapset omassa maassaan ja ikävöivät heitä kovin, lähettävät myös rahaa perheilleen täältä ja siksi tekevät pitkiä päiviä ja mielellään pyhiä. Onko tämä inhimillistä heitä kohtaan? Joutuvat olemaan erossa omasta perheestään ja sukulaisistaan, tulevat vieraaseen maahan ilman tukiverkostoa.  Mielestäni tämä ratkaisu ei palvele ketään ja näin ei tulisi toimia.  Eikö hoitajapulaan ole todella minkäänlaista inhimillistä ratkaisua?


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *