Jenni Peltoniemi

Kategoria: Lapsiperheet

  • Ei ”tarvittaessa”, vaan oikeutena: viittomakielisten perusopetuksen todellisuus

    Ei ”tarvittaessa”, vaan oikeutena: viittomakielisten perusopetuksen todellisuus

    Olin mukana viittomakielten päivän seminaarissa viittomakielten päivänä 12.2.2026 ja seminaari oli todella silmiä avaava viittomakielisten asemasta Suomessa. Seminaarin aiheena oli perusopetuksen tilanne tällä hetkellä koskien viittomakielisiä lapsia.

    Kuurojen opetuksen nykytilanne Suomessa

    Tutkijatohtori Maija Koivisto kertoi kuurojen opetuksesta. Suomessa ei tällä hetkellä ole ensimmäistäkään kuurojen koulua, vaan oppilaat ovat mukana inkluusiossa tulkin tai videotulkkauksen avulla. Lapsilla ei siis ole mahdollisuutta kommunikoida ystäviensä kanssa omalla äidinkielellään, koska muut lapset kouluissa eivät osaa viittoa. Järjestelyissä vedotaan inkluusioon ja lähikouluperiaatteeseen. CODA-lapsilla, eli kuurojen vanhempien kuulevilla lapsilla ei ole mahdollisuutta saada opetusta omalla äidinkielellään, joka on viittomakieli, koska ovat kuulevia.

    Vanhemmilla on heikot mahdollisuudet vaikuttaa oman lapsensa kouluvalintaan, koska se katsottaisiin vasemmistolaisittain koulushoppailuksi. Lapset kuitenkin oppivat parhaiten toisiltaan ja olisi erittäin tärkeää kielen kehityksen kannalta käyttää sitä myös muualla, kuin omassa perhepiirissä. Oma perhe on liian pieni yhteisö kielen kehityksen kannalta.

    Keskitetty koulujärjestelmä ja lähikouluperiaatteet estävät perheitä tekemästä lapsensa kannalta parhaita valintoja lapsen koulutien suhteen. Sen sijaan että luotettaisiin vanhempien kykyyn arvioida lapsensa tarpeet, nykyinen järjestelmä pakottaa heidät tekemään ratkaisuja, joissa teoria ja käytäntö eivät kohtaa.

    Kokemuksia pohjoismaista: inkluusion epäonnistuminen

    Norjalaisen Patrick Kermitin tutkimuksessa viittomakielisten inkluusiosta lähikouluissa Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa kertoo, kuinka huonosti se on sujunut. Tutkimuksessa kerrotaan kuinka vaikeaa kuuroilla lapsilla on kuulevien kanssa toimimisessa päivittäin, eivätkä tunne olevansa osa yhteisöä. Lapset joutuivat teeskentelemään kuulevansa, jotta heitä ei pidettäisi erilaisina, ja he vastasivat kysymyksiin jotain välttämättä ymmärtämättä kysymystä. Kuulovammaiset toimivat, kuin olisivat jotain toisia henkilöitä, eli näyttelivät jatkuvasti. Yksikään tutkimuksen lapsista ei kuitenkaan onnistunut täydellisesti näyttelemisessä, vaan kokivat useita turhautumisen ja pettymyksen tunteita. Pohjoismaiset päiväkodit ja koulut eivät näytä onnistuneen kehittämään ja vakiinnuttamaan inklusiivisia käytäntöjä, joissa kuurot lapset ja nuoret tuodaan yhteen kuulevien ikätovereidensa kanssa.

    Ristiriitaiset oikeudet: viittomakieliset vs. maahanmuuttajat

    Opetushallituksen sivuilla on kerrottu viittomakielisten opetuksesta hyvin ympäripyöreästi verrattuna esimerkiksi maahanmuuttajien kieltenopetukseen. Viittomakielisten kielenopetuksesta on kirjoitettu näin: ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 mukaan viittomakielisten opetuksessa erityisenä tavoitteena on vahvistaa oppilaiden viittomakielistä identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan ja viittomakielisestä yhteisöstä. Viittomakieltä käyttävät oppilaat voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Perusopetuslain mukaan kuulovammaisille tulee tarvittaessa antaa opetusta myös viittomakielellä. Lain perusteluiden mukaan ainakin viittomakieltä ensimmäisenä kielenä oppineille kuuroille opetus tulee antaa viittomakielellä.” (lähde) Äidinkielenään viittomakieltä käyttävillä ei ole vapautta valita saavatko omalla äidinkielellään opetusta.

    Maahanmuuttajien kielenopetuksesta opetushallituksen sivuilla on taas kirjoitettu näin: ”Suomen perustuslain mukaan jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Monikielisillä henkilöillä voi olla useita äidinkieliä tai ensimmäisiä kieliä. Äidinkieli voidaan määritellä usealla eri tavalla: se voi olla yksilön ensimmäisenä omaksuma kieli tai kieli, jota henkilö osaa parhaiten tai johon hän samaistuu. Äidinkieliä tarvitaan myös oman kulttuurin säilyttämisessä ja siirtämisessä eteenpäin.” (lähde) Maahanmuuttajilla on siis vapaus valita opiskelevatko omaa äidinkieltään.

    Nämä oikeudet ovat todella ristiriidassa keskenään. Miksi viittomakielisten tulee ”tarvittaessa” saada opetusta omalla äidinkielellään, mutta maahanmuuttajille se on oikeus? Suomen viittomakieliset ovat kuitenkin oman maamme kansalaisia.

    Viittomakielen puuttuminen opetussuunnitelmasta

    Väitöstutkija Ulla Sivunen kertoi, että viittomakieli puuttuu kokonaan OKL:n opetussuunnitelmasta ja viittomakielen opetuksen toteutus vaihtelee eri alueilla todella paljon, eikä aina edes toteudu. Yhteisopettajuus, viittovat vertaiset ja tulkit ovat koettu toimiviksi ratkaisuiksi. Koulu saattaa kuitenkin kieltäytyä tarjoamasta tulkkauspalveluja. Millä tavalla kuurot lapset voivat oppia, jos eivät saa opetusta omalla äidinkielellään? Kieli on kaiken oppimisen perusta, jos yhteinen kieli puuttuu, ei voi myöskään oppia.

    Hallituksen suunnitelmat ja toivo tulevaisuudesta

    Opetusministeri Anders Adlercreutz piti puheen seminaarissa, jossa hän puhui viittomakielisten lasten ja oppilaiden asemasta päiväkodeissa ja kouluissa. Selvityspyyntö viittomakielisten opetuksen vahvistamisesta on lähtöisin viittomakieliseltä yhteisöltä itseltään. Tällä hetkellä on käynnissä sovintoprosessi, jonka tarkoituksena on parantaa kuurojen ja viittomakielisten asemaa yhteiskunnassa. Lisää vastauksia voimme odottaa ensi joulukuussa ja loppuraportin pitäisi olla valmis 2027 vuoden lopussa. Aiheesta lisää täällä.

    Käytännön ratkaisut ja niiden puutteet

    Suomessa on muutama koulu, joissa on viittomakielisten oppilaiden ryhmiä. Ryhmiin on sijoitettu eri ikäisiä oppilaita, mutta saavat kommunikoida omalla äidinkielellään. Suurin osa kuuroista on integroitu kuulevien luokkiin ja heillä luku- ja kirjoitustaidot saattavat olla hyviä, mutta sosiaaliset taidot taas huonot, joka on ymmärrettävää, sillä on todella hankalaa kommunikoida ilman kieltä.

    Yhteenveto ja vaatimus muutoksesta

    Seminaari teki näkyväksi sen, kuinka viittomakielisten lasten ja nuorten oikeudet eivät tällä hetkellä toteudu yhdenvertaisesti Suomessa. Viittomakielen asema opetuksessa on edelleen heikko, vaikka kieli on oppimisen perusta ja olennainen osa identiteettiä sekä kulttuurista jatkuvuutta. On rohkaisevaa, että selvitystyö viittomakielisen opetuksen vahvistamiseksi on käynnissä, mutta todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää konkreettisia päätöksiä, sitoutumista sekä tiedon lisäämistä. Perheille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa lapsensa koulupolkuun. Viittomakielisillä tulee olla oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään – ei ”tarvittaessa”, vaan lähtökohtaisesti.

  • Yhdessä kohti hyvinvoivaa Lietoa

    Yhdessä kohti hyvinvoivaa Lietoa

    Eilen oli tohinaa vaaliteltalla ja kävin paljon hyviä keskusteluja Lietolaisten kanssa. Keskustelua käytiin muun muassa uimahallin rakentamisesta Lietoon, terveyskeskuksen muutoksista, ikäihmisten palveluista, kirjaston aukiolosta ja oppimisen tuen uudistumisesta.

    Kirjaston aukioloajoissa keskusteluun nousi erityisesti lauantait, jolloin kirjasto on kiinni ja kuntalaiset eivät sinne pääse. Lapsiperheillä olisi aikaa käydä kirjastossa nimenomaan viikonloppuisin. Omatoimialue on auki lauantaisin, mutta se ei palvele läheskään kaikkia. Kirjaston aukioloajat tulee ottaa selvityksen alle, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tähän palveluun. Lukutaito on tärkeä taito ja erityisen tärkeää on opetella sitä jo lapsesta asti vanhemman kanssa.

    Ikäihmisten palvelut puhututtivat ja ikääntyvien hyvinvointi. Tästä aiheesta olenkin jo kirjoitellut ja olen edelleen sitä mieltä, että mielekäs arki tukee jaksamista ja toimintakykyä. Liedossa on ikääntyneille kaikenlaista toimintaa liikunnasta askarteluun sekä kaupat ja luonto lähellä ja niin pitääkin olla.

    Uimahalli puhututti myös jonkin verran ja kaupunkilaiset ovat joidenkin puheesta jo saaneet sen kuvan, että se on Lietoon jo rakentumassa, vaikka näin ei vielä ihan ole. Uimahalli toisi kaupunkilaisille hyvinvointia arkeen, vesiliikunta sopii yleisesti kaikenikäisille ja sitä pystyy lähes kaikki harrastamaan. Ensin tulee kuitenkin selvittää kustannukset, kaavoitukset ja paljon muita asioita ennen kuin uimahallia aletaan suunnittelemaan.

    Oppimisen tuen uudistumisesta ja opiskelusta käytiin mahtavia keskusteluja. Oppimisen tuen uudistus tulee vaatimaan työtä ja uusia järjestelyjä kouluissa. Lietoon tarvitaan ensisijaisesti lisää erityisopettajia. Tuen uudistus mahdollistaa ainekohtaisen tuen, joka on äärimmäisen hyvä asia. Jokainen on hyvä jossain, joten tukea ei välttämättä tarvita kaikissa aineissa. Työtä on paljon ja sitä todella haluaisin jatkaa tulevalla kaudella.

    Kuntapäättäjien tehtävä on varmistaa, että lapset saavat laadukasta koulutusta yhdenvertaisesti joka puolella kaupunkia.

    Lopuksi haluan korostaa, että jokaisen Lietolaisen mielipide ja toive on tärkeä. Yhdessä voimme kehittää Lietoa entistä paremmaksi paikaksi elää, kasvaa ja ikääntyä. Kuunnellaan toisiamme, ja tehdään yhteistyötä, jotta voimme luoda hyvinvoivan kaupungin, jossa kaikilla on hyvä olla.

  • Koululainsäädännön muutokset ja yhdysluokkien haasteet

    Koululainsäädännön muutokset ja yhdysluokkien haasteet

    Olin kuulemassa tänään OAJ:n alueasiantuntijaa Jussi Tanhuanpäätä. Hän kertoi koululainsäädännön muuttumisesta ja siitä, miten uudet tuen portaat tulevat käyttöön ja miten niistä hyötyy isompi osa oppilaita. Tukea voidaan kohdentaa jatkossa helpommin ja oppilas saa ajoissa tarvitsemansa avun koulunkäyntiin.

    Keskustelimme koulujen resursseista erikokoisten koulujen välillä. Jussi Tanhuanpään puhe tukee omaa ajatustani, josta kirjoitinkin jo aiemmin blogiini. Pienessä koulussa on hyvät puolensa, kuten myös isommassa, mutta onko pienessä kuitenkaan tarpeeksi niitä hyviä puolia?

    Esimerkiksi jos pienessä koulussa on vaikka yksinäisempi lapsi, hänellä on pienemmät mahdollisuudet löytää itselleen kaveri, kun taas isommassa koulussa hänellä luultavasti olisi montakin hyvää kaveria. Yksinäisyys on vaarallista ja kenenkään ei pidä jäädä yksin.

    Palaan vielä tähän kielten opiskeluun ja valinnaisaineisiin, joiden mahdollisuudet ovat lähes olemattomat verrattuna isompaan kouluun. Valinnaisaine- tai kieliopetusryhmiä ei edes suunnitella, koska oppilasmäärä on valmiiksi liian pieni. Isommassa koulussa lapsella on mahdollisuus kehittyä ja vaikuttaa omaan opiskeluunsa paremmin kuin pienessä koulussa. Aineita ei voi opettaa etänä, koska perusopetuslaki tulee tässä vastaan.

    Yhdysluokkien opetuksen laatu on huonompaa verrattuna normaaliin luokkaopetukseen ja opetusta on vaikeampi eriyttää ylöspäin. Oppilaan koulunvaihto yhdysluokalta tavalliseen koululuokkaan, jopa oman kunnan sisällä on todella haastavaa, tai tarvitsisi löytää toinen yhdysluokka, joka on edennyt opetuksessa täysin samaa tahtia.

    On tärkeää, että keskustelua koululainsäädännön muutoksista ja niiden vaikutuksista jatketaan, tämä on hyvä muutos. Erilaisten koulujen hyvien ja huonojen puolien tunnistaminen auttaa tekemään työtä paremmin toimivan ja tasa-arvoisemman kouluverkon eteen, jossa jokaisella oppilaalla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä omien vahvuuksiensa mukaan. Yhteistyöllä, resurssien oikeudenmukaisella jakamisella ja ennakkoluulottomalla ajattelulla voimme varmistaa, että jokainen lapsi saa parhaan mahdollisen koulutuksen.

  • Palvelut Liedossa

    Palvelut Liedossa

    Monipuolisia palveluita kaiken ikäisille

    Minusta on hienoa, että Lieto tarjoaa niin monenlaisia palveluita kaiken ikäisille. Itse työskentelen ja harrastan Liedossa, sekä käytän paljon paikallisten yrittäjien palveluita. Haluan, että yritykset pysyvät Liedossa, jotta kaikilla on palvelut mahdollisimman lähellä, eikä tarvitse lähteä naapurikaupunkiin. Näin luodaan myös työpaikkoja omaan kaupunkiin, kun yritysten palveluita käytetään ja tuetaan.

    Lapsiperheiden palvelut

    Lapsilla ja nuorilla on Liedossa paljon harrastusmahdollisuuksia mikä on todella hienoa. He pääsevät itse kulkemaan harrastuksiin, tai vanhempien ei ainakaan tarvitse kuskata toiselle paikkakunnalle ja se taas säästää aikaa kiireisessä arjessa. Harrastamalla Liedossa tuetaan paikallisia seuroja ja yhdistyksiä. Harrastaminen tukee lasten ja nuorten hyvinvointia ja valinnanvaraa löytyy paljon. Nykypäivänä puhutaan todella paljon siitä, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän, Liedossa on onneksi mahollisuus harrastaa jos jonkin näköistä liikuntaa.

    Liedossa on hyvä elää vauvasta vaariin. Lapsiperheille on monia erilaisia palveluita, kuten perhekahviloita ja maksuton avoin päiväkoti, joka mahdollistaa lapsen kotihoidon pidempään. Perhekahviloissa vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja lapset saavat leikkikavereita. Vertaistuki vanhemmuudessa on kultaakin kallimpaa, koska pikkulapsiarki ei aina ole helppoa.

    Ikäihmisten palvelut

    Ikääntyneille Liedossa on paljon erilaista toimintaa, liikuntaa ja erilaista oppimista muun muassa. Lietoon on avattu myös uusi kohtaamispaikka, jossa on erilaisten yhdistysten järjestämää toimintaa ikäihmisille. Ruokakaupat tuovat kauppakassit kotiin asti ja se varmasti helpottaa monen arkea, kun ei tarvitse lähteä kauppaan itse ja kantaa painavia ostoksia.

    Yrityksille ja yrittäjille

    Liedon innovaatiokampus on hienosti kerännyt yhteen palveluun kaikki alueemme yritykset ja palvelut. Sinne on myös helppo yrityksen lisätä tietonsa ja kertoa mitä palveluita tuottaa. Lieto on yritysystävällinen kaupunki ja kaikkemme tehdään, jotta myös pysyy sellaisena.

    Liedossa on monipuolisia palveluita, jotka tekevät arjesta helpompaa ja mukavampaa kaiken ikäisille asukkaille. Tärkeää on pitää huolta siitä, että paikallisia yrityksiä ja palveluita tuetaan, jotta ne pysyvät paikkakunnalla ja luovat elinvoimaa koko yhteisölle.

  • Nepsyt väliinputoajina

    Nepsyt väliinputoajina

    Lasten neuropsykiatrisia (nepsy) on viime vuosina alettu tutkimaan enemmän kuin ennen. Suomessa tässä ollaan vielä melko lailla lapsen kengissä, etenkin kun lukee ulkomaalaisia tutkimuksia, joista saa laajemmin tietoa.  Yleisesti koulupsykologi tekee tutkimukset ja koululääkärit diagnosoivat;  yleisin diagnoosi on varmasti ADHD. Koululääkärit ovat pääsääntöisesti nuoria yleislääkäreitä eikä heillä ole tarvittavaa kokemusta nepsyasioista tai muista mahdollisista kirjon diagnooseista, sillä nepsykirjo on todella laaja.

     Lastenneurologit ovat tämän alan ammattilaisia, mutta yleensä toimivat ainoastaan konsultoivina lääkäreinä tarvittaessa, eivätkä edes tapaa koskaan lasta tai perhettä.  Diagnoosi voi olla väärä tai siihen ei suositella oikeita tukimuotoja –  kukaan ei siis osaa kertoa perheille mistä apua ja tukea arkeen saisi,  vaan kaikki pitäisi selvittää itse.

    Nepsylapset ovat aikalailla väliinputoajia tukimuotojen ja oikeanlaisen avun saamisen suhteen. Liedossa hoitava taho ei tunnu tietävän kuuluvatko nepsyhaasteet perheneuvolaan, vammaispalveluhihin vai mihin taholle ja usein perheitä pyöritetään useassa tahossa, mutta mistään ei kuitenkaan välttämättä saa sitä ihan oikeanlaista apua ja tietoa.  

    Nepsylasten arkeen tarvittaisiin ensisijaisesti kotiinvietäviä palveluita ja toimintaterapian, tai LAKU-kuntoutuksen kautta arjen haasteisiin keinoja perheille. Monilla nepsyperheillä on haasteena aamut, kun lapsen pitäisi toimia yksin, syödä, pukea, ottaa tarvittaessa lääke ja vielä lähteä oikeaan aikaan kouluun.  

    Myös päiväkodeissa ja kouluissa tarvittaisiin osaamista ja koulutusta nepsylasten kanssa. Aina ei voi olla ratkaisuna se, että vanhemmille soitetaan töihin, että lapsi pitää hakea kotiin haastavan käytöksen vuoksi, tai että lapsi on karannut kesken koulupäivän. Resurssit tulee järjestää niin, että aikusilla on osaaminen saada lapset rauhoittumaan päiväkoti- tai koulupäivän aikana.

    Neuroepätyypilliset kuormittuvat arjessa eri tavalla, kuin neurotyypilliset henkilöt ja se pitäisi ottaa huomioon heidän arjessaan. Mahdollisesti lyhyempi kouluviikko, lyhyemmät päivät tai esimerkiksi pienryhmäopetus saattaisi olla ratkaisu arjessa jaksamiseen. Yleensä haasteet heijastuvat koko perheeseen ja vanhemmat ovat myös kuormittuneita arjessa yrittäessään auttaa lastaan jaksamaan. Nepsyperheille pitäisi olla oma hoitopolku missä tarjottaisiin kaikki palvelut yhdestä ja samasta paikasta, tämä tulisi ehdottomasti liittää kouluterveydenhuoltoon.

  • Oppilaiden eriarvoisuus Liedossa

    Oppilaiden eriarvoisuus Liedossa

    Liedossa, kuten kaikkialla muuallakin ympäri Suomea puhutaan tasa-arvosta ja tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Tavoitteena on varmistaa, että kaikilla oppilailla on samanveroiset mahdollisuudet osallistua monipuoliseen opetukseen riippumatta siitä, missä koulussa he opiskelevat. Tällä hetkellä Liedossa on kuitenkin niin, että kaikissa kouluissa ei ole samoja mahdollisuuksia muun muassa ruotsin kielen opiskeluun tai valinnaisaineiden tarjontaan.

    Liedon kouluissa oppilaiden mahdollisuudet vaihtelevat merkittävästi. Joissakin kouluissa on laaja valikoima valinnaisaineita, kuten kuvataidetta, musiikkia, erilaista liikuntaa ja teknologiaa, kun taas osassa kouluista tarjonta on suppea. Tämä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan ja vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa kehittää taitojaan ja löytää omia kiinnostuksen kohteitaan, jotka saattavat vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa.

    Erityisesti ruotsin kielen opiskelu tulisi mahdollistaa kaikille viimeistään neljännestä luokasta ylöspäin, onhan Suomi kuitenkin edelleen kaksikielinen maa. Oppilaat saavat valita A2 kielen neljännellä luokalla, mutta siihen vaaditaan tarpeeksi iso ryhmäkoko, jotta kielen opetus toteutuu. Liedossa on rajattu minimiryhmäkooksi 14 oppilasta, joillain ikäryhmillä kouluissa ei ole edes tätä määrää oppilaita, joten tällöin halukkailla ei ole alkuunkaan mahdollisuutta valinnaiseen kieleen. Kielellisestä osaamisesta on monia hyötyjä myös tulevaisuudessa.

    Tällä hetkellä osa oppilaista on todella eriarvoisessa asemassa verrattuna moniin muihin, joilla on mahdollisuus opiskella kieliä ja valita erilaisista valinnaisaineista. Oppilaiden on tärkeää saada vaikuttaa omaan opiskeluunsa, sillä se lisää opiskeluintoa ja motivaatiota.

    Mikä ratkaisuksi? Siinä vasta pulma, kouluverkkoselvitys ja opetusryhmien yhdistäminen koulujen välillä, jossa tämä ongelma on. Kaikilla oppilailla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja vaikuttaa omaan opintopolkuunsa.