Jenni Peltoniemi

Kategoria: Lapset ja nuoret

  • Koululainsäädännön muutokset ja yhdysluokkien haasteet

    Koululainsäädännön muutokset ja yhdysluokkien haasteet

    Olin kuulemassa tänään OAJ:n alueasiantuntijaa Jussi Tanhuanpäätä. Hän kertoi koululainsäädännön muuttumisesta ja siitä, miten uudet tuen portaat tulevat käyttöön ja miten niistä hyötyy isompi osa oppilaita. Tukea voidaan kohdentaa jatkossa helpommin ja oppilas saa ajoissa tarvitsemansa avun koulunkäyntiin.

    Keskustelimme koulujen resursseista erikokoisten koulujen välillä. Jussi Tanhuanpään puhe tukee omaa ajatustani, josta kirjoitinkin jo aiemmin blogiini. Pienessä koulussa on hyvät puolensa, kuten myös isommassa, mutta onko pienessä kuitenkaan tarpeeksi niitä hyviä puolia?

    Esimerkiksi jos pienessä koulussa on vaikka yksinäisempi lapsi, hänellä on pienemmät mahdollisuudet löytää itselleen kaveri, kun taas isommassa koulussa hänellä luultavasti olisi montakin hyvää kaveria. Yksinäisyys on vaarallista ja kenenkään ei pidä jäädä yksin.

    Palaan vielä tähän kielten opiskeluun ja valinnaisaineisiin, joiden mahdollisuudet ovat lähes olemattomat verrattuna isompaan kouluun. Valinnaisaine- tai kieliopetusryhmiä ei edes suunnitella, koska oppilasmäärä on valmiiksi liian pieni. Isommassa koulussa lapsella on mahdollisuus kehittyä ja vaikuttaa omaan opiskeluunsa paremmin kuin pienessä koulussa. Aineita ei voi opettaa etänä, koska perusopetuslaki tulee tässä vastaan.

    Yhdysluokkien opetuksen laatu on huonompaa verrattuna normaaliin luokkaopetukseen ja opetusta on vaikeampi eriyttää ylöspäin. Oppilaan koulunvaihto yhdysluokalta tavalliseen koululuokkaan, jopa oman kunnan sisällä on todella haastavaa, tai tarvitsisi löytää toinen yhdysluokka, joka on edennyt opetuksessa täysin samaa tahtia.

    On tärkeää, että keskustelua koululainsäädännön muutoksista ja niiden vaikutuksista jatketaan, tämä on hyvä muutos. Erilaisten koulujen hyvien ja huonojen puolien tunnistaminen auttaa tekemään työtä paremmin toimivan ja tasa-arvoisemman kouluverkon eteen, jossa jokaisella oppilaalla on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä omien vahvuuksiensa mukaan. Yhteistyöllä, resurssien oikeudenmukaisella jakamisella ja ennakkoluulottomalla ajattelulla voimme varmistaa, että jokainen lapsi saa parhaan mahdollisen koulutuksen.

  • Nepsyt väliinputoajina

    Nepsyt väliinputoajina

    Lasten neuropsykiatrisia (nepsy) on viime vuosina alettu tutkimaan enemmän kuin ennen. Suomessa tässä ollaan vielä melko lailla lapsen kengissä, etenkin kun lukee ulkomaalaisia tutkimuksia, joista saa laajemmin tietoa.  Yleisesti koulupsykologi tekee tutkimukset ja koululääkärit diagnosoivat;  yleisin diagnoosi on varmasti ADHD. Koululääkärit ovat pääsääntöisesti nuoria yleislääkäreitä eikä heillä ole tarvittavaa kokemusta nepsyasioista tai muista mahdollisista kirjon diagnooseista, sillä nepsykirjo on todella laaja.

     Lastenneurologit ovat tämän alan ammattilaisia, mutta yleensä toimivat ainoastaan konsultoivina lääkäreinä tarvittaessa, eivätkä edes tapaa koskaan lasta tai perhettä.  Diagnoosi voi olla väärä tai siihen ei suositella oikeita tukimuotoja –  kukaan ei siis osaa kertoa perheille mistä apua ja tukea arkeen saisi,  vaan kaikki pitäisi selvittää itse.

    Nepsylapset ovat aikalailla väliinputoajia tukimuotojen ja oikeanlaisen avun saamisen suhteen. Liedossa hoitava taho ei tunnu tietävän kuuluvatko nepsyhaasteet perheneuvolaan, vammaispalveluhihin vai mihin taholle ja usein perheitä pyöritetään useassa tahossa, mutta mistään ei kuitenkaan välttämättä saa sitä ihan oikeanlaista apua ja tietoa.  

    Nepsylasten arkeen tarvittaisiin ensisijaisesti kotiinvietäviä palveluita ja toimintaterapian, tai LAKU-kuntoutuksen kautta arjen haasteisiin keinoja perheille. Monilla nepsyperheillä on haasteena aamut, kun lapsen pitäisi toimia yksin, syödä, pukea, ottaa tarvittaessa lääke ja vielä lähteä oikeaan aikaan kouluun.  

    Myös päiväkodeissa ja kouluissa tarvittaisiin osaamista ja koulutusta nepsylasten kanssa. Aina ei voi olla ratkaisuna se, että vanhemmille soitetaan töihin, että lapsi pitää hakea kotiin haastavan käytöksen vuoksi, tai että lapsi on karannut kesken koulupäivän. Resurssit tulee järjestää niin, että aikusilla on osaaminen saada lapset rauhoittumaan päiväkoti- tai koulupäivän aikana.

    Neuroepätyypilliset kuormittuvat arjessa eri tavalla, kuin neurotyypilliset henkilöt ja se pitäisi ottaa huomioon heidän arjessaan. Mahdollisesti lyhyempi kouluviikko, lyhyemmät päivät tai esimerkiksi pienryhmäopetus saattaisi olla ratkaisu arjessa jaksamiseen. Yleensä haasteet heijastuvat koko perheeseen ja vanhemmat ovat myös kuormittuneita arjessa yrittäessään auttaa lastaan jaksamaan. Nepsyperheille pitäisi olla oma hoitopolku missä tarjottaisiin kaikki palvelut yhdestä ja samasta paikasta, tämä tulisi ehdottomasti liittää kouluterveydenhuoltoon.

  • Oppilaiden eriarvoisuus Liedossa

    Oppilaiden eriarvoisuus Liedossa

    Liedossa, kuten kaikkialla muuallakin ympäri Suomea puhutaan tasa-arvosta ja tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Tavoitteena on varmistaa, että kaikilla oppilailla on samanveroiset mahdollisuudet osallistua monipuoliseen opetukseen riippumatta siitä, missä koulussa he opiskelevat. Tällä hetkellä Liedossa on kuitenkin niin, että kaikissa kouluissa ei ole samoja mahdollisuuksia muun muassa ruotsin kielen opiskeluun tai valinnaisaineiden tarjontaan.

    Liedon kouluissa oppilaiden mahdollisuudet vaihtelevat merkittävästi. Joissakin kouluissa on laaja valikoima valinnaisaineita, kuten kuvataidetta, musiikkia, erilaista liikuntaa ja teknologiaa, kun taas osassa kouluista tarjonta on suppea. Tämä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan ja vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa kehittää taitojaan ja löytää omia kiinnostuksen kohteitaan, jotka saattavat vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa.

    Erityisesti ruotsin kielen opiskelu tulisi mahdollistaa kaikille viimeistään neljännestä luokasta ylöspäin, onhan Suomi kuitenkin edelleen kaksikielinen maa. Oppilaat saavat valita A2 kielen neljännellä luokalla, mutta siihen vaaditaan tarpeeksi iso ryhmäkoko, jotta kielen opetus toteutuu. Liedossa on rajattu minimiryhmäkooksi 14 oppilasta, joillain ikäryhmillä kouluissa ei ole edes tätä määrää oppilaita, joten tällöin halukkailla ei ole alkuunkaan mahdollisuutta valinnaiseen kieleen. Kielellisestä osaamisesta on monia hyötyjä myös tulevaisuudessa.

    Tällä hetkellä osa oppilaista on todella eriarvoisessa asemassa verrattuna moniin muihin, joilla on mahdollisuus opiskella kieliä ja valita erilaisista valinnaisaineista. Oppilaiden on tärkeää saada vaikuttaa omaan opiskeluunsa, sillä se lisää opiskeluintoa ja motivaatiota.

    Mikä ratkaisuksi? Siinä vasta pulma, kouluverkkoselvitys ja opetusryhmien yhdistäminen koulujen välillä, jossa tämä ongelma on. Kaikilla oppilailla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja vaikuttaa omaan opintopolkuunsa.